Pekka Kortemäen tarinan muistiin merkitsi Heimo Tanner.
Rauhansopimuksen mukaisesti syksyllä 1944 suomalaisten täytyi ajaa silloin Pohjois-Suomessa olleet saksalaisjoukot pois maasta. Andreasta Pekka Kortemäkikin siirtyi joukko-osastonsa mukana junakyydillä Kajaaniin. Sieltä lähdettiin marssimalla pohjoista kohti, ja matka johti viimein Sodankylään, jossa tämän osaston sotatoimet saksalaisia vastaan päättyivät.
Pekka Kortemäki innokkaana erämiehenä alkoi edessä siintävän siviiliin pääsyn lisäksi odotella myös lintumetsälle pääsyä. Siihen aikaan haulikon panokset piti tehdä itse. Tiedossa oli, että ruutia ja nalleja jotenkin saisi, mutta haulit olivat tyystin loppuneet. Niitä sai ostaakin, mutta vain viemällä lyijyä korvikkeeksi ostosta vastaan.
Sodankylässä odotellessaan kotiinpäin lähtöä Pekka alkoi sulatella “herroilta” salaa luoteja erottaakseen niistä lyijyn. Toiset tätä touhua katselivat vähän hymähdellen, mutta Pekka vain jatkoi touhujaan ja pyysi heti ilmoittamaan hänelle, jos lyijyä jostain löytyy. Sodankylästä alkoi marssi Rovaniemelle. Täällä tultiin Pekalle ilmoittamaan, että lähde nyt mukaan, löydettiin lyijyä. Aarre löytyi. Saksalaiset olivat räjäyttäneet ison muuntoaseman, ja siihen aikaan kaapeleiden valmistamiseen käytettiin lyijyä, joka vaippana kiersi kaapelin ympäri. Isossa muuntamossa oli useita paksuja kaapeleita, lyijyä löytyi paljon. Nyt kirvestä etsimään, ja sillä Pekka hutki lyijylevyjä irti, kääri ne rullalle, jonka takoi kirveshamaralla tiukaksi nipuksi. Sitten vaan hevosmiehen puheille. Tupakoimattomalle miehelle oli muonatupakoina saatavia työmiesaskeja kertynyt reppuun melkoinen määrä, ja tupakoivan hevosmiehen kanssa yhteisymmärrys löytyi helposti. Lyijymötikkä pantiin piiloon kärryn pohjalle ja marssittiin miinoitettua tietä pitkin Kemin kautta Ouluun. Oulussa onnistui lyijyn siirto härkävaunuun, jolla alkoi lähes pari vuorokautta kestänyt matkanteko kohti kotoista Keski-Suomea.
Kintauden aseman kohdalla Pekka harkitsi lyijyn heittämistä hankeen, mutta pimeydessä paikka vilahti ohi ja lyijy matkasi porukan mukana Jyväskylään. Asemalta oli siirto “mykkäkoululle”. Täällä Pekka ulkohuussin kohdalla nopeasti polkaisi reiän lumeen, pudotti lyijymöykyn manttelin liepeestä reikään ja saappaan pyyhkäisyllä peitti reiän. Nyt oli arvokas lyijy taas turvassa. Seuraavana päivänä koitti kotiutus. Pula-aika kun oli, niin miesten annettiin pitää päällään armeijan varusteet, joista asepukua lukuun ottamatta muut tarvikkeet piti palauttaa suojeluskunnan toimistoon. Ryhmän lähtiessä astelemaan kohti rautatieasemaan, Pekka lyijymöykyn kohdalla pudotti manttelin hankeen ja samalla kaappasi lyijyn sen sisään.
Petäjävedeltä sitten tämä pari viikkoa matkaa tehnyt lyijy lähetettiin Tampereen haulitehtaalle ja Pekalla riitti hauleja reilusti pula-ajan loppuun asti.
Pekka tiesi velipojan,joka ei ollut vielä kotiutunut, hankkineen ajokoiran Kortemäkeen. Kun koiraa ei kotona näkynyt, hänelle kerrottiin koiran olevan Möttölässä, josta Pekka sen kävi heti hakemassa pois. Heti siviiliin pääsystä seuraavana päivänä Pekka olikin jo koiran kanssa jänispassissa Ohrajoen sillalla. Siitä käveli ohi Multialle menossa oleva, kotiutettu sotamies. Kohdalle tultuaan mies tokaisi manaten Pekalle: “Etkö j o pe… saanut tuota tarpeeksi kantaa, kun taas siinä seisot pyssyn kanssa”.