Heimo Tanner
Samoihin aikoihin, kun seura on perustettu, aloin käydä kuusivuotiaana Kotaperän kansakoulua Uuraisilla. Koulumatkaa oli kaksi ja puoli kilometriä, joka kuljettiin alkumatkasta polkua myöten tieuralle. Loppumatkasta oli puolitoista kilometriä pitkä suora, joka johti yli Koulunsuon. Koulu oli kokoajan näkyvissä.
Koulunsuolla oli talvisaikaan hyvä rekitie, mutta kesällä se oli pelkästään jalkamiesten käytössä märkyytensä takia. Meitä oli neljä – viisi alaluokkalaista, kun erään kerran samana syksynä sulanmaan aikaan oltiin kotimatkalla. Suon puolenvälin paikkeilla alkoi edestä päin kuulua räväkkä koiran haukku. Sa- malla taakse ilmestyi tieuralle ukko, joka huusi meille jotakin ja alkoi rivakasti kävellä meitä kohti. Silloin meistä joku huomasi, että sillähän on pyssy. Ja silloinhan me tenavat lähdettiin juoksemaan kotia ja samalla haukkuvaa koiraa kohti. Samoin lähti juoksuun ukkokin samalla huutaen meille jotakin. Mutta me vain parannettiin vauhtia – ja ukko huutoa.
Siihen aikaan koulussa tarjottiin ruoka ja lautanen, mutta eväät, maito ja ruokailuvälineet piti kuljettaa kotoa. Kahvelit, veitset ja maitopullo siellä yhdessä puupenaalin kanssa repun pohjalla iloisesti kilisivät ja kolisivat meidän painellessa kohti kotia. Ei siinä olisi ehtinyt kumisaapasta kurakosta irti kiskoa, jos se olisi kiinni jäänyt, sen verran tosissaan me pistelimme. Viimein koiran haukku loppui, samoin ukon huuto ja juoksukin, mutta me varulta vielä holkättiin jo kankaaksi muuttunutta tieuraa myöten aina Kornapurolle saakka, jonka jälkeen sitten erkaannuttiin muista koululaisista polulle, joka Kotamäen ja meidän oman lammashaan kautta johti kotiin. Siellä äidille tapausta tohkeissamme selvitettiin ja kerrottiin, kuinka joku hullu ukko meitä pyssyn kanssa jahtasi. Äitihan meitä siitä osasi valistaa, että eihän se ukko siinä muuta halunnut; kun päästä teidän ohitse sinne lintuhaukulle ensimmäisenä.
Ei ollut silloin meillä eikä naapureissakaan lintua haukkuvaa koiraa, että olisi sen osannut niin ajatella. Mutta eipä saanut ukko kiinni, ei saanut.