Heimo Tanner
Metsästysmaiden hankinta alkaa
Vastaperustetun seuran ensimmäisiä toimenpiteitä oli luonnollisesti metsästysmaiden hankinta. Seuran johtokunta oli päättänyt lähestyä kuntaa ja seurakuntaa, joiden hallussa olivat varsin merkittävät maa-alueet. Kuntaaan lähetettiin 20.9.1954 anomus seuraavien viiden tilan saamiseksi vuokralle: Heinämäki, Litma, Metsäkulma, Torkkeli ja Uusi-Räihä, yhteispinta-alaltaan 255 hehtaaria.
Mukaan vuokrausanomukseen lähetettiin seuraavanlainen saatekirjelmä:
Petäjävedellä 20.9.1954. Kunnanvaltuustolle
Oheistaen metsästysmaidenvuokraus-sopimuslomakkeen, josta ilmenee vuokraajan velvollisuudet, anoo vastaperustettu metsästysseura "Petäjäveden Erämiehet", että Petäjäveden kunnan omistamat maa-alueet vuokrattaisiin seuralle.
Kuten vuokraussopimuksen vuokraajalle kuuluvista velvollisuuksista (jotka samasanaisesti ovat myöskin yhdistyksen säännöissä) ilmenee, ei riistanhoitoasiat paikkakunnalla tällä toimenpiteellä tule ainakaan huononemaan, vaan päinvastoin paranemaan.
Vastaperustetun yhdistyksen rekisteröimisanomus on jätetty. Yhdistyksen johtokunnan muodostavat seuraavat henkilöt; Yrjö Paananen, Pekka Kortemäki, Veikko Kolu, Benjam Sosoi ja Alpo Korpela.
Kunnioittaen PETÄJÄVEDEN ERÄMIEHET
Alpo Korpela puheenjohtaja
Benjam Sosoi sihteeri
Samalla päivämäärällä jätettiin samansisältöinen anomus myös seurakunnalle lisäyksellä “Anomus pyydetään käsittelemään kiireellisenä”.
Kunnan vastaus saapui otteen muodossa seuraavanlaisena:
Pöytäkirja Petäjäveden Kunnanhallituksen kokouksesta kunnantalolla lokakuun 9. päivänä 1954. 7§ Esitettiin Petäjäveden Erämiehet - nimisen rekisteröimättömän yhdistyksen puolesta Alpo E. Korpelan ja Benjam Sosoin
kirje 20.9.1954, koskeva kunnan omistamien metsämaiden vuokraamista sanotulle yhdistykselle metsästystä varten.
Kunnanhallitus siihen nähden kun kunnan maiden vuokraaminen kuuluu kunnanhallituksen toimivaltaan, otti tämän kunnanvaltuustolle osoitetun anomuksen lopullisesti ratkaistavakseen ja päätti yksimielisesti anomuksen hylätä.
Otteen oikeaksi todistaa viran puolesta
Juho Lipponen
Erämies Löytösuon maastossa Urrianperällå. Kuva Pentti Valkeajärvi.
Kirjeenvaihtoa riistapäällikön ja seuran välillä
Riistapäällikkö Varkila oli kirjeellä tiedustellut uuden seuran alkuvaiheita ja sai 12.10.1954 seuraavansisältöisen kirjeen:
Riistapäällikkö Varkila Jyväskylä.
Saatuani terveisenne, joiden mukana pyyditte selvitystä vastaperustetun metsästysseuran toiminnasta, ilmoitan seuraavaa;
1) Yhdistyksen rekisteröimisilmoitus jätettiin Henkikirjoittajan toimistoon 15.9.1954.
2) Oheen liittäen metsästysvuokrasopimuslomakkeen laadimme Petäjäveden kunnalle ja seurakunnalle anomukset vuokraamisesta, alleviivaten punakynällä lomakkeessa kohdat vuokraajan velvollisuuksista vuokratuilla alueilla. Tulos; Kunnanhallituksen kokouksessa oli anomus hylätty. Seurakunnalta emme ole vielä saaneet vastausta.
3) Johtokunnan jäsenistä Sosoi ja Kortemäki ovat tehneet tiedusteluja alustavasti Kuivasmäen kylän suunnalla, ja siellä ovat maanomistajat suhtautuneet vuokraukseen myötämielisesti. Varsinaisia vuokraussopimuksia ei ole vielä tehty kenenkään kanssa, koska tarkoituksemme oli ensin odottaa näiden kahden suuren seurakunnan ja kunnan kannan ilmaisua.
Toivomuksemme;
Koska kunnanhallituksen päätös oli kielteinen (samanlainen päätös on tulossa seurakunnalta huhujen mukaan), toivoisimme että riistapäällikkö laatisi nasevan kirjoituksen sanomalehteen, että maanomistajat Petäjävedellä jättäisivät ennen kaikkea kaikki ennakkoluulot pois asioiden eteenpäin viemiseksi. Samoin olisi riistapäällikön kirjeet seurakunnalle ja kunnalle omiaan valaisemaan asioita, ja kehottaisitte kunnan ja seurakunnan "ukkoja" luopumaan periaatteellisesta kielteisestä kannasta.
Pyytäisimme ohjetta, mistä saa tilata vuokrauslomakkeita. Jos niitä saa Teiltä tai Teidän kauttanne, tarvitsisimme niitä ainakin 80 kpl. Koska nämä sopimukset tehdään kahtena kappaleena, olisi hyvä, että saisimme sopimukset kaikki samanlaisille papereille, eikä niiden koneella kirjoittamiseen tarvitseisi tuhlata aikaa. Jos näitä Teiltä saa, niin ne voidaan postittaa allekirjoittaneen nimellä ja vaikka postiennakkolähetyksenä.
Tällaiselta kuuluu vastaperustetun seuran alkuhommat. Itselläni on juuri alussa 2 viikon metsästysloma (jätän osan aina syksyyn) ja aikomukseni on nytkin käydä metsällä Ähtärissä ja Alavudella.
Kunnioittaen
Eräterveisin
Petäjäveden Erämiehet, Alpo E. Korpela
Petäjävesi
Huhut olivat oikeita. Petäjäveden seurakunnan kirkkohallintokunnan kokouksessa seurakuntatalolla 28.9.1954 oli tehty päätös, jossa todettiin, että koska seurakunnan metsämaat kuuluvat viranhaltijoiden metsästysalueiksi, niin ei mainittuja metsämaita voida vuokrata metsästystä varten muille.
Riistapäällikkö Varkila vastasi Korpelan kirjeeseen pikaisesti 20.10.1954 pitkällä kirjeellä, joka oli osoitettu myös kunnalle ja seurakunnalle:
Maamme on ollut viimeaikaisten tunnettujen tapausten johdosta monien syvälle käypien muutosten alaisena. Esimerkkinä mainitsen vain Maanhankintalain, jolla suoritettiin maankäytön alalla laajakantoinen uudistus. Tällä toimenpiteellä kiinnitettiin huomattava osa jäsenistämme maahan kansan kiitollisuudenosoituksena heidän teoistaan isänmaamme hädänhetkellä ja jotka teot ja uskollisuus kykenivät yhdessä muiden tekijöiden kanssa takaamaan kansallemme tärkeimmän vapauden.
Rinnan muun kehityksen kanssa on tullut ajankohtaiseksi kehittää myös maamme metsästysoloja. Tätä työtä on tehnyt Suomen Yleinen metsästäjäliitto piirijärjestöineen vastapainona paljon pitemmälle tähtäävälle toiminnalle metsästysoikeuden irroitus maanomistuksesta, tuosta ikivanhasta tavasta. Liiton toimeksiannosta on maaseudulle perustettu lukuisia uusia metsästysseuroja erikoisesti maata omistamattomien eränkäyntitarpeen tyydyttämiseksi. Näillä toimenpiteillä on voitu vielä tasapainoittaa tilanne toistaiseksi sikäli, että ko. vaatimukset ovat laimentuneet niillä paikkakunnilla, missä tätä avointa metsästyspolitiikkaa on voitu harrastaa. Onpa siten moni salametsästykseenkin hairahtanut saatu luopumaan paheistaan, uskomalla heille luottamustehtäviä seuratoiminnassa sekä harjoitetun toverikurin ansiosta.
Jos eränkäyntiveren vetoa ei saada tyydytetyksi laillisin keinoin, se tyydytetään laittomin ts. harjoitetaan salametsästystä kaikkein turmiollisimmassa muodossa. Ja tätä harjoitetaan huomattavassa määrässä paikkakunnalla, kuten olen saanut kuulla paikallisilta erämiehiltä niissä tapauksissa kun asiasta on keskusteltu.
Allekirjoittanut kävi äskettäin paikkakunnalla metsästysseuran perustavassa kokouksessa ja täällä keskusteltiin ko. asiasta ja tultiin päätökseen, että asiaa on kehitettävä välttämättömyyden pakosta juuri Petäjävedellä ajatellulla pohjalla (suljettuihin seuroihin ei päästä jäseneksi).
Uskaltaudun tuohon rohkeaan ajatukseen, että oivallatte varmasti täysin sen sosiaalisen merkityksen mikä on terveitä elämäntapoja suosivalla ja kehittävällä oikealla tavalla tapahtuvalla eränkäynnillä sekä tuette sitä ja tässä mielessä tiedustelen, - katsotteko voivanne luovuttaa ajatellun uuden metsästysseuran käyttöön maanne. Tulkoon mainituksi, että valtion maiden saantimahdollisuus samaan tarkoitukseen olisi olemassa, jos niitä olisi siellä.
Samalla saanen tuoda esille, että tulevan seuran pääasiallisempana tarkoituksena ei suinkaan ole yksinomaan metsästys, vaan riistanhoito ja riistanhoidollinen säännöstelty metsästys siten, että lain tarkoitus: riistakannan tulee säilyä ja lisääntyä - saavutetaan. Lisäksi päästäisiin tuosta turmiollisesta salametsästyksestä. Eräät muutkin yhtymät ovat jo oivaltaneet yllä olevanlaisen järjestelyn välttämättömyyden ja tehneet vastaavanlaisia metsästysmaaosoituksia juuri oman paikkakunnan asukkaita silmälläpitäen.
Myöskään ei ole vähäiseksi arvioitava tekoa mielipidemuodostuksen kannalta maata omistamattomien erämiesten osalta. Se antaisi heille oikeutetun kuvan pyrkimyksistänne toimia kaikessa myöskin vähempiosaisten viihtyisyydenkin hyväksi.
Ellei joihinkin järjestelyihin maassamme mennä jatkuvaa kehitystä silmälläpitäen, saattaa kysymys tulla yllättäen esille sellaisella tavalla, että tilannetta ei pystytä hallitsemaan. Tulkoon mainituksi, että uusi metsästyslakiehdotus lähtee tältä pohjalta. Siinähän osoitetaan juuri yhteisöjen (= kuntien, seurakuntien ja yhtiöiden) maat sanotunlaiseen, so. maata omistamattomien eränkävijöiden tarpeisiin.
Sanomattakin on selvää, että Teidän tulee olla edustettuna ajattelussa seurassa ja sellaisin mahdollisuuksin, että kykenette tukahduttamaan kaikki vähänkin epäterveet ilmiöt.
Odotan arvoisaa vastaustanne ensi tilassa.
Kunnioittavasti
V. Varkila
riistapäällikkö
Tämä kovasti tunteisiin vetoava kirje ei kuitenkaan hellyttänyt päättäjiä, vaan vasta vuonna 1964 kunnan kanssa päästiin sopimukseen maiden vuokraamisesta. Silloinkin 29.4.1964 tehty anomus vielä hylättiin 30.5. pidetyssä kunnanhalIituksen kokouksessa ilman mitään perusteluja. Uusi anomus lähetettiin jo samana syksynä 18.9.
Anomus käsiteltiin tällä kertaa kunnanvaltuustossa, ja 17 .12. asia nro 129 oli hyväksytty äänestyspäätöksellä 14 – 6, yksi poissa. Kunnansihteeri Kauno Lehtomäen lähettämässä pöytäkirjaotteessa on näkyvillä valtuutettujen nimet ja heidän äänestyskäyttäytymisensä. Samassa keskustelussa todettiin myös Kintauden Eränkävijöiden tekemä vuokrausanomus kunnan maista.
Ensimmäiset vuokrasopimukset
Ensimmäinen tallessa oleva vuokrasopimus on tehty 17.7.1959 viideksi vuodeksi Haukkalan tilasta Petäjäveden kunnan Petäjäveden kylästä. Allekirjoittajina olivat vuokranantajana Osmo Haukkala ja Erämiesten puolelta Arthur Nummelin. Syyskuun 1. päivänä naapuritila Ruopas oli vuokrattu viideksi vuodeksi, allekirjoittajina olivat Vihtori Ruopasja Arthur Nummelin.
Vuonna 1961 tehtyjä sopimuksia on tallella Kuivasmäestä seuraavasti: Kortemäki (Valfrid Kortemäki), Lahnakangas (N. Heinonen), Juntula (Kalle Vesterinen), Lahnala (August Lahnalan perikunnan puolesta Aapeli Lahnala), Ylä-Kokkilaja Kauppi (Tuomas Kauppi).
Hohtin kabinetissa 30.3.1960 pidetyssä vuosikokouksessa päätettiin valita metsästysmaiden vuokrauksen edistämiseksi asiamiehet, jotka pitäjän hyvin tuntien pystyvät vuokrasopimuksia hankkimaan. Valituiksi tulivat R. Luoma, T. Peltonen, 0 . Nurmij a A. Karhu. Sopivaksi vuokranmaksuksi päätettiin suositella 2 mk/ha. Todennäköisesti kyseiset henkilöt olivat onnistuneet tehtävässään, kun vuonna 1962 tehdyssä maanvuokraajaluettelossa on maata 3687 hehtaaria 45 eri vuokraajalta. Maista valtaosa oli Kuivasmäeltäja Rukoilasta, mutta myös maa-alueita Kintaudelta, Karikolta, Ampialasta, Isojärveltä ja Kumpujärveltä. Vuoden 1964 luettelossa oli tiloja jo 57 kappaletta ja myös ensimmäiset tilat Urrianperältä, Ahola, Löpöläja Pirttijoki, jotka myöhemmin oli merkitty poistuneeksi.
Vuonna 1964 perustettiin Metsäkulman Erä ry. Tämä ei suoranaisesti vaikuttanut Erämiehiin. Samoihin aikoihin perustettiin myös Matti Ruoppaan hirviseurue, jonka seurausta ilmeisesti oli, että Ruoppaan vuokrasopimuksia ei uusittu. Haukkala oli Erämiehillä vuoteen 1969.
Metsästysmaiden kehityksessä seuraava merkittävä tapahtuma oli Kuivasmäen Metsästysseuran perustaminen Kortemäen talossa 22.4. 1966 Petäjäveden Erämiesten kanssa 20.6. 1967 pidetyssä kokouksessa tehdyssä rajankäyntisopimuksessa Erämiehet luovutti maita Kuivasmäen seuralle noin 1300 hehtaaria. Lisäksi noin 15 jäsentä siirtyi Erämiehistä Kuivasmäen seuraan.
Tällä oli melkoinen vaikutus metsästysalueen kokoon, joka nyt putosi 2800 hehtaariin. Samoihin aikoihin vuonna 1968 seuran jäsenmäärä kipusi 30 jäsenestä 50 jäseneen. Nyt oli jäljellä metsästysmaata jäsentä kohti 56 hehtaaria. Ei ole tietoa, kuinka aktiivisia metsästäjiä nämä kaikki mukana olevat jäsenet olivat.
Metsästysalueet kasvoivat pikkuhiljaa. Merkittävämpi kehitys maa-alueissa tapahtui, kun Petäjäveden seurakunnan maat saatiin vuokrattua vuonna 1968, ja vuonna 1974, kun Serlachiukselta ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:ltä saatiin vuokrattua maita Lautasalon ja Murtovuoren alueelta Urrianperältä sekä Syrjäharju Pengerjoelta. Vuonna 1977 päästiin seuran maissa ensikerran yli 4000 hehtaarin, kun Urrian talon maat saatiin vuokrattua eri osakkailta. Jäsenmäärä oli tässä vaiheessa kohonnut 75 jäseneen.
Murtovuoren Jahti liittyy Erämiehiin
Johtokuntien yhteiskokouksessa 14.1.1990 päästiin sopimukseen Kukkaronkylällä vaikuttaneen metsästysseura Murtovuoren Jahdin liittymisestä Petäjäveden Erämiehiin. Uusia jäseniä siirtyi viisi, Pentti Hänninen, Juhani Grönroos, Paavo Grönroos, Voitto Rauhala ja Harri Rantanen. Maanvuokrasopimuksia tehtiin uudelta alueelta niin paljon, että seuran alueiden yhteispinta-ala kipusi 5500 hehtaariin, merkittävimpänä yksittäisenä alueena silloin Yhtyneiden omistama 615 hehtaarin kokoinen Metsä-Piesalan tila. Näin Urrian lohkosta muodostui yhtenäinen 3000 hehtaarin metsästysalue.
Murtovuoren Jahdin entisten maiden lisäksi saatiin seuraavien vuosien aikana vuokrattua lisämaita parinsadan hehtaarin verran. Vuonna 1993 jäsenmäärä oli 89 ja maata vuokrattuna 5683 hehtaaria.
Vuonna 1991 kunnan omistama Kuusilehtoja Vapon omistamat maa-alueet saatiin vuokrattua Heikkilänperältä Kurkisuon vaiheilta. Tämä noin 170 hehtaarin alue oli mukava paikka käydä vaeltelemassa. Tästä ei kuitenkaan saatu aluetta laajennettua, ja muutaman vuoden kuluttua tämä täysin erillinen alue siirtyi laajentuneen Heikkilänperän seuran maiksi.
Huttulan lohko syntyy
Huttulan alueelta vuokrattiin aluksi silloisen Yhtyneiden, nykyisen UPM:n sekä Vapon omistamat tilat. Niiden lisäksi lähinnä Pertti Hiiliaho sai vuokrattua Puttolan maat kokonaisuudessaan vuonna 2000. Samana vuonna saatiin käyttöön Kytölehdon maat, jolloin Huttulan lohkosta tuli merkittävä kokonaisuus.
Vuosituhannen vaihtuessa oli saatu edellä mainittujen sopimusten lisäksi tehtyä uusia sopimuksia muiltakin suunnilta.
Murtosuon maisemia 1970-luvun puolivälissä, taustalla Murtovuori. Kuva Pentti Valkeajärvi.